Pursiseurat ovat aktiivisia ja hyödyllisiä.Purjehdusseurat saivat alkunsa 1800-luvulla, kun purjehdus harrastuksena alkoi yleistyä. Johtuen veneiden kalleudesta, harrastus oli lähinnä yläluokan ja aatelisten miesten parissa suosittua. Elitistiseksi koettu harrastus veti mukaan paljon innokkaita harrastajia jo 1800-luvun puolivälissä. Tosin Suomessa tiedetään olleen1800-luvun lopulta alkaen myös työväen purjehdusseuroja. Suomen ensimmäiset pursiseurat perustettiin 1800-luvun puolivälissä rannikkokaupungeissa. Tiettävästi kaikista ensimmäinen pursiseura oli vuonna 1856 Porissa perustettu Segelförningen i Björneborg. Työväen purjehdusseuroista vanhin on Turun Työväen pursiseura, joka on perustettu 1890-luvun lopulla.

Kilpapurjehdus joudutti pursiseurojen perustamista

Ensimmäiset seurat perustettiin siksi, että kilpailuvietti ajoi purjehtijat ottamaan mittaa toisistaan. Kyse oli pitkälti urheiluseuratoiminnasta. Lähes kaikki seurat ovat oman seutunsa ja samalla myös Suomen vanhimpia urheiluseuroja. Kilpapurjehduksessa tärkeää osaa näyttelee merenkulkutaitojen harjoittelu. Lisäksi purjeveneiden rakentaminen sujui helpommin seura-ja yhdistystoiminnan merkeissä.

1800-luvun lopulla seuroja oli jo niin paljon, että tarvittiin oma kattojärjestö. Venäjän vallan aikana yhdistysten perustamiseen suhtauduttiin valtiovallan taholta nihkeästi: pelättiin, että yhdistystoiminta lisäisi valtiollisia itsenäisyyspyrkimyksiä.

1900-luvun alussa vuonna 1906 kansallinen purjehdusliitto, Suomen Purjehtijaliitto, saatiin kuitenkin perustettua, ehkä osin vuoden 1906 tapahtumien seurauksena, jolloin Suomeen saatiin myös naisille äänioikeus Suomen uuden valtiopäiväjärjestyksen myötä. Suomen Purjehtijaliitto SPL otti tehtäväkseen myös kansainvälisten suhteiden luomisen ja näin luotiin perusta Suomen omalle kansainväliselle kilpapurjehdustoiminnalle.

Kilpapurjehdus on nykyäänkin pursiseurojen prioriteettilistan ykkösiä. Kilpailuihin osallistumisen ehtona on se, että laivan kapteenin eli kipparin pitää olla kattoliiton hyväksymän pursiseuran jäsen. Suomalaisilla pursiseuroilla on laaja verkosto, joka järjestää aktiivisesti purjehduskilpailuja ja purjehdusharjoituksia. Monet pursiseurat myös ylläpitävät turvallisia harjoitteluratoja lähellä kotisatamiaan.

Ensimmäisen kilpapurjehtijaedustajansa Suomi sai jo vuoden 1912 Tukholman olympialaisiin. Suomalaiset purjehtijat ovat menestyneet hyvin kansaivälisissä kilpailuissa aina viime vuosiin asti.

Pursiseurojen tehtäviä

Pursiseuroilla on tänä päivänä monipuolisia tehtäviä, jotka toki vaihtelevat paikoitellen. Seuraavassa olemme listanneet yleisimpiä tehtäviä ja toimintoja, joita seurat ylläpitävät.

Nuorisotyö keskiössä

Nuorisotyöllä on keskeinen osa pursiseurojen harrastustyössä. Lahjakkaat nuoret löytyvät seurojen harrastustoiminnasta. Erilaisia kursseja järjestetään veneilyn ja kilpapurjehduksen alalla. Parhaimmat nuoret pääsevät mukaan valtakunnalliseen valmennukseen.

Perustyötä on myös hyvän ja vastuullisen veneilykulttuurin siirtäminen uudelle polvelle nuorisotyön avulla. Valitettavaa on se, että nuorisopurjehdus ei ole enää niin suosittua kuin aiempina vuosina. Seurojen puuhamiehet ovat ikääntyneet ja aktiivisia alle 15-vuotiaita nuorisopurjehtijoita arvioidaan olevan enää noin 400.

Seuroissa on kuitenkin panostettu nuorempien harrastajien löytämiseen ja kannustamiseen. Esimerkiksi pursiseura HSS eli Helsingfors segelsällskap on rakentanut oman junioriohjelman, jossa tavoite on tähdätä suoraan olympialaisten valmennusryhmiin.

Veneiden katsastus

Veneiden katsastustoiminta on tärkeää veneilyn turvallisuuden ylläpitämisen vuoksi. Katsastus koski alun perin vain kilpapurjehdukseen osallistuvia veneitä, mutta nykyään katsastustoiminta ulottuu kaikkiin veneisiin. Pursiseurojen katsastajat, joilla on takanaan katsastajakurssi ja lupa joko Suomen Veneilyliitolta tai Suomen Purjehtijaliitolta, toteuttavat katsastuksen.

Katsastetuista veneistä pidetään rekisteriä ja hyväksytty vene saa oikeuden käyttää pursiseuran omaa lippua. Tässä Suomen purjehduskulttuuri eroaa muiden maiden tavasta, jossa käytetään yleensä maan omaa lippua. Suomessakin ne veneet, joiden omistajat eivät ole pursiseurojen jäseniä, käyttävät Suomen lippua veneen perässä.

Pursiseuroissa on aktiivista toimintaa monella tavalla

Vanhoista pursiseuroista suurimmat ovat Nyländska jaktklubben, jossa on 2600 jäsentä, HSK eli Helsingfors Segelklubb eli Hoski, jossa on 1600 jäsentä, Turun Pursiseura TPS, jossa on 1617 jäsentä ja Helsingfors Segelsällskap HSS yli tuhannella jäsenellään. Moni pursiseura kuten HSS ylläpitää myös purjehduskeskusta, jossa on peräti 28 harjoitus- ja koulutusvenettä aikuisille, joilla ei vielä ole omaa venettä, mutta jotka haluavat opetella purjehtimista ennen oman veneen hankkimista.

HSS:llä on myös yli 80 klassikkovenettä satamassaan. Lisäksi HSS:llä on ravintolaoikeudet Helsingin edustalla Liuskesaaressa olevaan ravintolaan. Monissa pursiseuroissa järjestetään tapahtumia ja toimintaa ympäri vuoden. Tavoitteena on ylläpitää sosiaalista verkostoa, jossa vanha purjehduskulttuuri yhdistyy tämän päivän elämään.

Miksi liittyä pursiseuraan?

Suomessa veneiden määrä on noin 700 000 mutta pursiseuroissa jäseniä on yhteensä vain noin 60 000 ja 14 000 rekisteröityä venettä. Seuroilla on vuosittainen, noin alle 100 euron hintainen, jäsenmaksu. Moni voi kokea maksun rasitteena, mutta vakavasti harrastukseen suhtautuvalle seuralta tuleva apu voi olla tärkeä lisä harrastuksen ylläpitämisessä. Kilpapurjehduksen lisäksi matkapurjehdus, jossa tehdään retkiä esimerkiksi uusiin purjehduskohteisiin, on sosiaalinen harrastus, jossa seuratoiminta on keskeisessä osassa. Pursiseuraan kuuluminen on myös hyvä tapa päästä mukaan uuteen harrastukseen turvallisella tavalla ja se tuo monipuolista sisältöä ajanvietteeseen niin veneillessä, kuin sen ulkopuolellakin.